Tatuoinnit ovat olleet suosittuja ympäri maailmaa jo satojen vuosien ajan. Suosio on vain kasvanut kasvamistaan ja kynnys tatuoinnin ottamiselle laskenut. Ennen tatuoinnit yhdistettiin rikollisiin ja merirosvoihin, mutta nykyään niitä näkee täysin tavallisilla ihmisillä. Korujen tavoin tatuoinnilla voidaan koristaa omaa kehoa. Sillä tuodaan ilmi erilaisia mielipiteitä, elämänkatsomusta tai sosiaalista asemaa. Suuren suosionsa vuoksi tatuointeja ei pidetä enää niin kummallisina tai rikollisuuden merkkinä. Toki on niitäkin ihmisiä, joita tatuoinnit eivät syystä tai toisesta miellytä.  Jokaisella aikuisella ihmisellä on kuitenkin vapaus tehdä omalle keholleen kuten itse haluaa, eikä tatuoinnin pitäisi olla syy joutua syrjityksi.

Syitä siihen, miksi tatuointeja otetaan, on yhtä paljon kuin tatuointien ottajia. Tatuoinnilla on usein jokin merkitys tai henkilökohtaisempi tarina, mutta sellaista ei tarvitse olla. Kuvan voi myös tatuoida vain sen perusteella, että pitää sitä esteettisesti miellyttävänä. Kaikki tatuoinnit kuvaavat persoonaa ja itse ihmistä omalla tavallaan. Runsaasti tatuoituja ihmisiä näkee nykypäivänä paljon asiakaspalvelu- ja hoitotyössä. Aina näin ei ole ollut. Vielä muutama vuosikymmen sitten työnhakijalla ei ollut mitään asiaa esimerkiksi kaupan kassalle, jos hänellä oli tatuointi näkyvällä paikalla. Asenteet tatuointeja kohtaan ovat ajan myötä kuitenkin muuttuneet niin paljon, ettei ihoa koristava leima ole este työnhaulle useimpiin ammatteihin.

CAMILLA

Eräänä iltana ollessani 7-vuotias äitini oli nukahtanut viereeni iltasadun jälkeen. Sinä yönä heräsin siihen, että hän puhui puhelimessa. Olimme saaneet suru-uutiset: mummini, äitini äiti, oli kuollut. Muistan vain, kuinka itkin, enkä voinut edes kuvitella, miltä äidiltäni tuntui. Kuten äidit yleensä, hän yritti suojella minua omalta surultaan.

Olkapäähäni tatuoitu kettu on mummini muistolle. Aina kun pihapiirimme eksyi kettu, se muistutti äitiäni hänen omasta äidistään. Kettu oli ikään kuin mummini, joka oli tullut tarkistamaan mitä meille kuuluu. Kettutatuointi on omistettu myös äidilleni. Parempia esikuvia minulla ei olisi voinut olla.

EMMA

Verden har sunket som Atlantis on Norjaa ja suomeksi se on ”maailma on uponnut kuin Atlantis”. Tekstin pätkä on peräisin lempibändini Honningbarnan eräästä kappaleesta, jossa on mielestäni hyvä sanoma. Kyseinen toteamus on kiehtova, sillä sen voi ymmärtää monella eri tapaa. Idea tatuointiin oli täysin spontaani, sillä otin sen hetken mielijohteesta kaverin yllyttämänä walk in:issä. Tatuoinnilla on minulle suuri merkitys sen sanoman lisäksi myös siksi, että kyseessä on lempibändini, jonka perässä tykkään matkustella ja jonka kautta olen tutustunut uusiin paikkoihin sekä uusiin ihmisiin.

ANNIKA

Heidi oli isosiskoni. Hän aina sanoi, kuinka jonain päivänä tatuoi yläselkäänsä lempibändinsä Mew’n logon. Hän ei kuitenkaan ehtinyt toteuttaa sitä ennen kuolemaansa. Bändi oli Heidille rakas ja niin on minullekin. Tahdoin tatuoinnin mikä kunnioittaa häntä ja jossa on jotain mikä oli meille yhteistä. Kaikista tatuoinneistani tällä on suurin merkitys, ja siksi halusin sen mahdollisimman näkyvälle paikalle.

Tatuoinnin jälkeen sain kuulla muutaman kerran, kuinka typerää oli tatuoida kaulaani. Olin kuitenkin jo täysi-ikäinen. Ei ole keneltäkään pois, jos toinen haluaa tatuoida kehoaan, sillä se ei muuta ihmistä millään tavalla sisäisesti. Kaikesta ei tarvitse pitää ja se on täysin okei, mutta täytyy olla sen verran avoin, että antaa ihmisen ilmaista itseään juuri hänen parhaaksi näkemällä tavalla. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

JOEL 

Katsoin nuoruudessa paljon kauhuleffoja. Siksi halusin yhden ikonisimmista hahmoista tähän tatskaan.

Photos by Annika Ivars