“Ahdistaa ja ärsyttää. Oon ollut kolme päivää uudessa työharjoittelupaikassa ja tuntuu, että multa vaaditaan siellä liikoja. Koen olevani ihan ***** huono, vaikka oikeasti oonkin hyvä ja teen kaikkeni, että musta tulisi parempi. Samaan aikaan pitäisi hoitaa myös kirjallisia kouluhommia ja sopia ensi syksyn vaihtoasioita. Tuntuu, että mulla on aivan liian monta rautaa tulessa. Mutta siellä ne on ja pysyy, ennen kuin saan kaikki päätökseen.”

Näin vastasi hyvä ystäväni viestiini, jossa päivittelin omaa opiskelukiirettäni ja kysyin hänen pärjäämisestään kevään pahimman stressipyörityksen keskellä. Yhä useampi korkeakouluopiskelija kokee psyykkistä oireilua ja jatkuvaa ylirasitusta opinnoissaan. Vaaditaanko meiltä liikoja vai emmekö vain kestä stressiä?

Yhteiskunta ja opiskelu ovat muuttuneet paljon vuosikymmenten aikana. Opiskelu ei enää takaa meille vakituista työpaikkaa, ja kilpailu työmarkkinoilla on kovaa. Tämä lienee yksi merkittävimmistä syistä sille, miksi meillä on niin valtavat suorituspaineet.

En väitä, etteikö stressi kuuluisi välillä arkeen ja opiskeluun. Se on normaalia ja joskus jopa välttämätöntä. Parhaassa tapauksessa voimme kokea väliaikaisen stressin positiivisena, suorituskykyämme parantavana voimavarana.

Kun stressi ei ole enää väliaikaista, vaan kestää viikosta tai jopa kuukaudesta toiseen, horjuttaa se mielenterveyttämme ja henkistä jaksamistamme. Yleisiä psyykkisiä oireita ovat jatkuva ärtymys, muistiongelmat, riittämättömyyden tunne sekä vaikeus tehdä päätöksiä. Lopulta tuntuu, ettei mikään tahdo sujua. Pahimmillaan pitkittynyt stressi voi johtaa masennukseen tai uupumukseen.

Opiskelijoiden jaksaminen ja mielenterveys tarvitsevat lisää huomiota. Seinäjoella opiskeluterveydenhuollon kautta järjestetyn psykologin vastaanotolle on jatkuva useamman kuukauden jono, mikä kielii kasvavasta avuntarpeesta mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja opinnoissa jaksamiseen.

Ystäväni jatkoi viestiään kysymyksellä, jota varmasti moni meistäkin on tullut välillä pohtineeksi.

“Miten me tullaan pärjäämään työelämässä ilman loppuunpalamista, jos jo opiskeluelämä on näin rankkaa?”

Illustrations by Unna Takalo